Maahanmuuttofilosofia ontuu Pohtii maahanmuuton vaikutusta Suomeen ja suomalaisiin

Maahanmuuttoerheen koko kuva (uudistettu laitos, lisätty 6. teesi)

Keinotekoisen maahanmuuton historia alkoi 1970- ja 1980- luvuilla chileläisten ja vietnamilaisten kuljettamisella Suomeen. Jo silloin valtalehden otsikoissa iski silmään kirjoitus ”suomalaisten veri on vaihdettava” ulkomaalaisvaltuutetun vahvistuksin. Siitä alkoi merkillinen muoti-ilmiö -jakso, jossa poliittinen eliitti yritti kerätä ja saikin median avulla irtopisteitä tätä ilmiötä vahvistaakseen. Siihen kannusti myös YK:ssa perustettu pakolaisasioita koordinoiva erityisjärjestö UNHCR uusine pakolaisia koskevine ohjeineen. Vähitellen säännökset väljentyivät niin, että pakolaiseksi katsottiin sellainen, jolla oli aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden ja poliittisten mielipiteiden vuoksi ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Siis se ikivanha avuannon periaate, että kohdistetaan apu hätää kärsiville paikan päälle pyyhkäistiin kerralla pois ja ikäänkuin kehotettiin matkustamaan muihin maihin onneaan etsimään. Tämä vaikutti jo bisnekseltä. Samalla se tarkoitti oman maan hylkäämistä. Alku avustusjärjestöjen ja rahan voimalla tapahtuvalle kansainvaellukselle oli luotu. Niinpä tämä YK:ssa aloitettu ja EU:ssa jatkettu säännöstö on muuttunut vähitellen matkusteluohjeiksi, joita Euroopassa vaeltelevat kymmenet miljoonat pakolaiset tutkiskelevat löytääkseen itselleen sopivan kohdemaan. Tämä etsiskely tapahtuu vielä äärimmäisen tehokkaalla järjestelyllä ja tiedonsiirrolla, ei suinkaan lehtien avulla, vaan kännyköiden avulla. Nämä kännykät , raha ja tehokkaat liikkumisvälineet sekä ympärille kasvanut valtava bisnes ihmissalakuljettajineen ovat antaneet mahdollisuuden tähän valtaviin mittasuhteisiin paisuneeseen kansainvaellukseen, joka on muuttanut Euroopan väestörakenteen historiallisesti.

Euroopassa on arvioitu esim. muslimien määräksi n. 50 miljoonaa, joita EU:n alueella arvioidaan olevan n.20 miljoonaa. Kristityt ja muslimit ovat sananmukaisesti taistelleet Euroopasta jo n. vuosituhannen ajan ja kristitityt ovat tähän saakka pitäneet pintansa. Kansainvaelluksen myötä yksi maailman suurista kulttuureista on ottamassa vahvan jalansijan lännessä. Islamilainen kulttuuri ei kuitenkaan pysty sulautumaan lännen kanssa, vaan vahvistaa eli kotoperäistää olemistaan. Tätä myös islamin oppi tähdentää. Professori Timo Vihavainen kirjoittaa kirjassaan ”Länsimaiden tuho” mm. näin: ” ..länsi on nyt selvästi painumassa idän nousevien suurvaltojen varjoon. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä häämöttää länsimaiden perikato pelkästään demografisen kehityksen valossa. Länsimaiden sisällä kasvaa niistä eristäytynyt maahanmuuttajasukupolvi, joka näköjään väistämättömästi tulee muuttamaan niiden luonteen. On syntymässä monikulttuurinen länsi, jossa niin sanottu länsimainen kulttuuri ei suinkaan tule olemaan kaikki itseensä sulattava edistyvän kehityksen korkein aste, vaan väistyvä instituutio, joka on nyt puolustuskannalla omissa asemamaissaan”. Tämä on kirjoitettu v. 2009.

Tilanne sen jälkeen on vain vaikeutunut ja alkaa nyt olla lähes kaoottinen. On käsittämätöntä, että meikäläiset tulevaisuuskomiteoiden mietinnöt puhuvat maastamme kukoistavana monikulttuurisena maana, jota pätevät talousministerit johtavat. Tämä perustuu valheelle. Esim. professori ja tutkija Samuel Huntington on sanonut, että sellainen maa, jolla ei ole omaa ja historiallisesti kestävää kulttuuria, tulee häviämään olemassaolon taistelussa. Amerikkalaisena hän uskaltaa sanoa jopa Amerikastakin, että jos se menettää amerikkalaiset perusarvonsa ja muuttuu monikulttuuriseksi sekamelskaksi, se tulee vähitellen pirstoutumaan ja menettää asemansa. Hän tähdentää, että kulttuurien välisessä kamppailussa amerikkalaisen ja sen myötä länsimaisen kulttuurin tulee vahvistaa juuriaan mutta myös tunnustaa muut kulttuurit ja tehdä yhteistyötä niiden kanssa.

Tiivistän vielä tämän päivän pahimmat virhekäsitykset seuraavasti:

1. Yhteiskuntafilosofinen erhe

Tutkija ja kirjailija George Orwell analysoi jo v. 1949 kirjassaan ”Vuosi 1984” valtion eli poliittisen eliitin tapaa valvoa kansalaisia heidän yksityisyydestään välittämättä ja kykyä muokata yleistä mielipidettä vallanpitäjien kulloistenkin intressien mukaan. Kansalaisten valvonta huipentuu ns. ”uuskieleen”, jota käyttäen on mahdotonta ajatella väärin, koska kielestä puuttuvat puolueelle vahingollisten ajatusten ilmaisuun tarvittavat ainekset (Wikipedia). Orwellin kuvaus toteutuu meillä mielestäni kirjaimellisesti: kaikki päätökset tehdään lähinnä taloudellisten intressien nojalla. Ja mikä pahinta, sananvapautta on poliittisen eliitin toimesta rajoitettu radikaalisti ja on luotu juuri tuo Orwellin mainitsema ”uuskieli”. Valheellisia komiteanmietintöjä lukuunottamatta meiltä siis puuttuu täydellisesti keskustelu siitä, millaisen Suomen me haluamme tulevaisuudessa. Päätöksiä ja toimia ohjaavat karmivalla tavalla aivan toiset kuin kansalaiset, eli olemme EU:n ohjauksessa ja olemme menettäneet itsenäisyytemme. Demokratiaa ei enää ole.

2. Historiattomuuden erhe

Maamme oli Ruotsin vallan alla kuutisesataa vuotta. Koko yhteiskuntajärjestys ja lainsäädäntö on sitä perua. Mutta sitten sadaksi vuodeksi tuli uusi isäntä idästä: Venäjä. Naapurimaan vallankumouksen pyörteissä itsenäisyysjulistuksemme sitten onneksi tunnustettiin ja ensiksi Venäjän toimesta 4.1.1918. Mutta menikö tämä itsenäisyys EU:iin liittymisen myötä 1995. Nyt olen sitä mieltä, että meni, vaikka tulevasta tietämättömänä kannatin silloin liittymistä. Mutta se oli virhe. Oma raha on poissa, eriarvoisuus ja köyhyys on lisääntynyt, maaperää on myyty ulkomaalaisille, väestörakenne on muutettu väkisin EU:n määräysten mukaan lähes katastrofaalisella tavalla. Oma armeija ja poliisi on ajettu alas ja sitovuutta EU:n suurvaltapolitiikkaan lisätty. Jos ei arvosteta omaa historiaa, ei ole myöskään tulevaisuutta.

3. Monikulttuurisuuden erhe

Käsittämätön ja kummallinen on tämä poliittisen eliitin ja sen tukeman median väkisin ajama monikulttuurisuuden muoti-ilmiö, joka uhkaa johtaa oman kulttuurin tuhoutumiseen ja vieraan kulttuurin esteettömään tuloon ja laajentumiseen. On totta, että maailmassa on n. kahdeksan suurta kulttuuria: kiinalainen, japanilainen, hindulainen, islamilainen, ortodoksinen, länsimainen, latinalaisamerikkalainen ja afrikkalainen kulttuuri. Nämä kulttuurit ovat satoja, tuhansia vuosia vaikuttaneet niiden piirissä olevien ihmisten elämään.

Jokainen suuri kulttuuri pitää sisällään valtioita ja jokaisen valtion olemassaolo perustuu sen maan omaan kulttuuriin, joka on tietysti sidoksissa suurempaan kulttuuriin. Jos oman maan kulttuuri on vahva, se kestää, mutta jos se on heikko, sellaisen valtion kulttuuri muuttuu toiseksi ja alkuperäinen kulttuuri ja väestö sekoittuu tai lakkaa vähitellen olemasta.

4. Kotouttamisen erhe

Tämäkin aihe on mielestäni lähes tahallaan jätetty keskustelun ulkopuolelle. Nyt, kun turvanpaikanhakijoiden määrä on kasvanut lähes hallitsemattomaksi, silti vielä uskotellaan ja luullaan, että tämä vieras kansainvaellusjoukko voidaan tuosta vaan kotouttaa maahamme. Koko vaellus perustuu islamistimaiden suureen väestönkasvuun, sitä seuranneeseen ns. nuorisopullistumaan (valtavasti työtöntä nuorisoa), islamin uskonnon nousuun kaikissa islamilaisissa maissa, tapahtuviin sisällissotiin Lähi-Idässä, ihmissalakuljettajiin ja länsimaiden ahneuteen teettää halvemmalla työtä eli ns. halpatyövoimaan.

Kotouttaminen tapahtuu vain aineellisesti: annetaan asunto, ruoka, vaatteet, sairaanhoito ja ilmainen koulutus. Tämä tulee maksamaan miljardeja ja se kaikki on poissa omilta kansalaisilta. Mutta henkistä kotoutumista ei tule tapahtumaan. Sen sijaan tapahtuu ns. kotoperäistyminen, joka tarkoittaa, että islamilainen kulttuuri vahvistuu ja laajenee väestölisäyksen ja perheenlisäysten mukaisesti. Jo nyt on maassamme kymmeniä islamilaisia yhdistyksiä ja myös jättimoskeija on tänne suunnitteilla, puhumattakaan Euroopassa toimivista organisaatioista, jotka suunnittelevat ja ohjaavat islamilaisen nousun kasvua eli kotoperäistymistä.

Luulisi, että kun hätä ja hätäavun tarve loppuu (kaikki loppuu aikanaan), niin pakolaiset palaisivat takaisin omiin maihinsa ja alkaisivat rakentamaan ja kehittämään sitä ja tähänkin työhön voitaisiin tietysti antaa vielä apua. Miten on mahdollista, ettei tämmöinen ajattelu toteudu, vaan tehdään valheellisia päätelmiä kotouttamisesta ja kotoutumisesta, jotka epäonnistuvat täysin. Tapahtuu siis kotoperäistyminen eli uusien tulijoiden alkuperäisen kulttuurin vahvistuminen ja yhteiskunnan muuttuminen tämän uuden kulttuurin mukaiseksi. Auttamisen ikivanha periaate on: annetaan apua hädänalaisille välittömästi sinne missä sitä tarvitaan.

5. EU:n erhe

Euroopan teräs- ja hiiliyhteisö perustettiin v. 1950. Pian siihen liittyi lisää talouttaan kasvattavia maita ja v. 1967 EY oli syntynyt. Taloudellinen yhteistyö laajeni ja vihdoin Maastrichtin sopimus astui voimaan 1993 ja EU oli todellisuutta. Siihen liityimme v.1995. Sen kolme peruspilaria käsittävät lähes kaikki yksittäisen valtion toimialueet eli alistavat näin yksittäisen valtion toimet EU:n omille päätäntäelimille.

Voitanee oikeutetusti sanoa, että entisten eurooppalaisten itsenäisten valtioiden itsenäisyyttä ei enää ole olemassa. Mitä itsenäisyydestä on enää jäljellä, ehkä vain valtioiden väliset rajat. Eurooppalainen ahneus on mielestäni sotkinut EU:n asiat parusteellisesti. On melkein mahdotonta ajatella, että EU pysyisi jatkossa koossa. Alkaako hajoaminen taloudellisista syistä, vaikkapa ”Grexitistä” eli Kreikan euroerosta vai ”Taharruch Gameasta” eli maahantulijoiden omista selkkauspyrkimyksistä vai onko tulossa todellinen kulttuurien välinen konflikti.

Näitä ennustelee professori Samuel Huntington, joka sanoo kirjassaan ”Kulttuurien kamppailu”, 1996: ”Tässä uudessa maailmassa kattavimmat, tärkeimmät ja vaarallisimmat konfliktit eivät ole sosiaalisten luokkien, rikkaiden ja köyhien tai muiden taloudellisesti määriteltyjen ryhmien välisiä, vaan erilaisten kulttuurisiin kokonaisuuksiin kuuluvien kansojen välisiä”.

Voi vain toivoa, että näiltä vältyttäisiin, mutta jos todellinen konflikti onnistutaan välttämään diplomatialla, kotoperäistymistä eli islamin nousua ei voida torjua muuten kuin auttamalla. Eli auttamalla tämä valtava joukko takaisin omiin kotimaihinsa jatkamaan ja rakentamaan elämäänsä siellä.

6. Globaalisuuden erhe

Presidentti Tarja Halosen kaudella hänen sekä muiden poliittisten seuraajiensa puheenvuoroissa tuli korostetusti esille sana”globaalisuus”. Sen sanan käyttämisen myötä alkoi ennennäkemätön buumi maamme ohjaamiseksi kansainvälisyyden ja maailmanmarkkinoiden melskeisiin. Poliittisen eliitin ajatukset maamme ja suomalaisen kansan muuttamiseksi monikulttuuriseksi maailman kansalaisten sulatusuuniksi jatkuvat nykyisenkin Sipilän hallituksen ja sen ohjaaman byrokratian ja median avustuksella.

Häikäilemättä otettiin maamme tulevaisuuden ohjenuoraksi vain monikulttuurinen ja taloudellinen mantra. Sen eteen oli muutettava kansa toisenlaiseksi ja talouskasvun ja globaalisen kilpailun kustannukset otettiin ja edelleenkin otetaan kansalaisten kukkarosta. Ja tämä tarkoittaa sitä, että pieni- ja keskituloisten veronmaksajien suuri joukko on tässä ollut aina maksumiehenä.

Tämä taloudellisen ohjauksen periaate, jota nimitän ”eurooppalaiseksi ahneudeksi” on tullut nyt tiensä päähän. Suomi on jo pitkään maksanut EU:lle nettomaksua n. miljardi euroa/vuosi, samoin maahanmuutto- ja kehitysapurahaa yli miljardi euroa/vuosi. On jokseenkin käsittämätöntä, että kansalaiset, joilta tämä rahaa on otettu, silti ovat antaneet äänensä perinteisille kahvi-pulla-ruusu- puolueille ja sama kumartelu poliittisen eliitin ohjauksessa ja globaalisuuden nimissä on jatkunut ja jatkunut.

Onko meillä enää minkäänlaista mahdollisuutta selvitä globaalisen rahavallan ja järjestetyn kansainvaelluksen aiheuttamista historiallisista muutoksista, jotka uhkaavat upottaa Suomen suohon. Itse ajattelen, että meillä on vielä pieni mahdollisuus: on perustettava uusi suomalainen puolue, jonka perusta on oman maan eli Suomen ja sen kansalaisten eli suomalaisten tulevaisuuden suunnittelussa.

Peruskysymys on, millaisen Suomen me suomalaiset tulevaisuudessa haluamme? Tämä suunta voidaan selvittää vain äänestämällä esim. tätä ”uutta” puoluetta ja yli puoluerajojen niin, että sen äänimäärä antaa mandaatin tämänhetkisen katastrofaalisen tilanteen korjaamiseksi.

Europarlamentikko Esko Seppänen varoitti moneen kertaan EU:n suurvaltojen kuristusotteesta. Nyt virkaveljensä Paavo Väyrynen on tehnyt aloitteen EU:sta eroamiselle ja on saanut yli 50000 allekirjoittajaa tämän kirjoittaja mukaan lukien. Mutta jos tämä ei mene eduskunnassa läpi, kuten nyt voisi olettaa, järjestetäänkö silti asiasta kansanäänestys? Nykyhallitus tuskin järjestää. Sitten on vain yksi mahdollisuus, uusi puolue, johon kaikki samanmieliset suomalaiset liittyvät. Jos tämä ei onnistu, viittaan jälleen prof. Timo Vihavaisen kirjaan: ”Länsimaiden tuho”.

Petri Hirvimäki ja Paavo Väyrynen eivät yksin tahollaan saa uutta puoluetta aikaiseksi. Siihen tarvitaan nämä molemmat, eikä se riitä, siihen tarvitaan kaikki pienpuolueet, Persujen rippeet ja kaikki samanmieliset suomalaiset. Siitä se lähtee.

Summa summarum: YK:n pakolaissäännökset ja EU:ssa muokatut matkusteluohjeet sekä oman maan asioiden muualla päättäminen sekä omien poliitikkojen epäpätevyys on johtanut maamme ennennäkemättömään muutokseen ja tilanteeseen, jonka seuraukset ovat vähintäänkin historialliset. Jos järki ja mahdollisuus päättää omista asioista ei palaudu Suomeen, siitä ei hyvää seuraa.

PS. Vuodesta 2010 olen osallistunut maahanmuuttokeskusteluun tässä ketjussa ja olen yrittänyt myös vaikuttaa politiikassa kaksi kertaa kansanedustajaehdokkaana Muutos-puolueessa. Palaan sittenkin keskusteluareenalle ja toivon todellakin, että Paavo Väyrysen kansalaisaloite menisi läpi tai hänen suunnittelema ”uusi alku” ei olisi ”lopun alku” vaan todellinen muutos maamme tulevaisuuden pelastamiseksi. Olen valmis tukemaan sitä kaikin voimin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Markku Porhonen

"Petri Hirvimäki ja Paavo Väyrynen eivät yksin tahollaan saa uutta puoluetta aikaiseksi. Siihen tarvitaan nämä molemmat, eikä se riitä, siihen tarvitaan kaikki pienpuolueet, Persujen rippeet ja kaikki samanmieliset suomalaiset. Siitä se lähtee."

Niin lähtee, ensi eduskuntavaaleissa tulee saamaan runsaasti ääniä joku ihan uusi puolue. Epäluottamus oikeastaan kaikkia vanhoja puolueita, maan hallitusta sekä median yksipuolista, hallituksen virallista linjaa myötäilevää tiedottamista kohtaan on valtava. Kiukkua ja protestointihalua kyllä rittää.

Parhaat eväät tuoksi uudeksi puolueeksi on mielestäni Suomidemokraateilla. Puolueen linja on varmaan varsin monen hyväksyttävissä, heitä auttaa myös rinnakkaispuolueen maine vahvasta kannatuksesta Ruotsissa, ilmeisesti ovat nyt suurin puolue galluptietojen pohjalta.

Muutos 2011 puolueen ja Suomidemokraattien piti yhdistyä, mutta siitä ei tainnut tulla mitään. Onko todella niin pikkumaista touhu, että hanke kaatui pelkästään siihen, että nimestä ei päästy yhteisymmärrykseen? Ei lupaa hyvää. Suomidemokraatit nimi on hyvä ainakin siksi, että Ruotsidemokraattien brändi tukee puoluetta. Ei saisi tuommoiseen nimiasiaan yhteistyö kaatua.

Ainoa tie saada onneton nykymeno loppumaan on se, että kyetään luopumaan jostain pienestä, että voidaan yhdessä saada aikaan jotain suurta. Syyriassakin voisi olla jo rauha, jos oppositio olisi löytänyt yhteisen johdon ja yhteisen ohjelman, mutta ei, oli liian hajanainen. Libyassa järjestettiin jo menestyksekkäästi rehelliset vaalit Gaddafin kaaduttua. Mutta yhteistä tahtoa ei löytynyt, nyt on maassa 2 parlamenttia, aseistetut ryhmät ja ISIS hallinnoi isoa osaa maasta jne.

On pakko yhdistyä, mennä samaan porukkaan ja kehittää porukan toimintaa sen sisällä, diskuteeraamalla ja äänestämällä.

Perussuomalaisistakin voisi jonkinlaisen puolueen saada sitä kehittämällä. Vaaliliitto noiden kahden mainitun puolueen kesken voisi myös olla perusteltu.

Käyttäjän mp2103 kuva
Markku Penttilä

Kiitos kaimaseni kommentista. Mielestäni osuit asian ytimeen. Kyky luopua jostain pienestä kansalle tärkeän asian vuoksi: jäi hieman kaivertamaan tuo Paavon roikkuminen yhä puolueessaan vaikka sanoutui ikäänkuin irti siitä. Viranko puolesta vai mistä? Ei kyllä sellainenkaan vetele, jos kerran ajattelee "uutta alkua" taikka "uutta puoluetta". Kyllä tähän uuteen asiaan pitäisi panostaa täysillä ja ehdottomasti laajalla rintamalla. Muuten siitä ei tule mitään, jos homma menee eri tahojen kiistelyksi kuten Isisinkin tapauksessa on käynyt ja tämän takia historiaa ja valtasuhteita muutetaan. Ja sanon vielä tästä virallisen median toiminnasta: se on aivan puutteellista, valikoivaa ja ohjattua propagandaa. Siis se on suorastaan jo sananvapauden irvikuva. Tässäkin ketjussa on onneksi erinomaisia kommentaattoreita ja tieto moninverroin parempaa ja ajankohtaisempaa kuin missään mediassa. Mutta miten tuo "uuden puolueen", vaikkapa Suomidemokraattien, nousu voisi tapahtua käytännössä, siinä tarvittaisiin parhaat aivot, parhaat tekijät ja koko kansa taakse. Sillä se onnistuu.

Toimituksen poiminnat